Siitä on nyt melkein kolme viikkoa kun palasin takaisin Suomeen ja ajattelin, että olisi aika kirjoitella tämänhetkisiä fiiliksiä Japanista ja kotiinpaluusta.
Minulla on jokseenkin jakautunut tunnelma kaikesta. Toisaalta oli hyvä tulla kotiin. Kaipasin kissojani todella paljon poissa ollessani ja oli ihanaa päästä kotiin jo senkin takia. Minulla oli myös ikävä kavereitani Suomesta ja on mahtavaa nähdä heitä taas. Tietysti minulla on myös kouluni Suomessa ja viimeisen kuukauden ajan jouduin tekemään sekä Chiban että Seamkin koulutehtäviä samaan ja oli helpotus päästä siitä piinasta sillä se ei ollut mukavaa.
Toisaalta en taas olisi halunnut lähteä Japanista ja kadun, etten valinnut jäädä kokonaiseksi vuodeksi. Japani ei ole täydellinen maa, mutta rakastuin siihen silti. On niin paljon mitä sieltä kaipaan, ystäviäni, ihania temppeleitä, ruokaa... Ja olen ikuisesti surullinen etten päässyt näkymään kirsikankukkia, jotka tänä vuonna kukkivat jopa etuajassa.
Haluasinko asua Japanissa joskus uudestaan jos saisin mahdollisuuden: Kyllä.
Onko se todennäköistä: Ei.
Muutuinko jotenkin ihmisenä tämän vuoksi: En.
Mutta mahtavaa oli silti.
