Jälkitunnelmia

Siitä on nyt melkein kolme viikkoa kun palasin takaisin Suomeen ja ajattelin, että olisi aika kirjoitella tämänhetkisiä fiiliksiä Japanista ja kotiinpaluusta.

Minulla on jokseenkin jakautunut tunnelma kaikesta. Toisaalta oli hyvä tulla kotiin. Kaipasin kissojani todella paljon poissa ollessani ja oli ihanaa päästä kotiin jo senkin takia. Minulla oli myös ikävä kavereitani Suomesta ja on mahtavaa nähdä heitä taas. Tietysti minulla on myös kouluni Suomessa ja viimeisen kuukauden ajan jouduin tekemään sekä Chiban että Seamkin koulutehtäviä samaan ja oli helpotus päästä siitä piinasta sillä se ei ollut mukavaa.

Toisaalta en taas olisi halunnut lähteä Japanista ja kadun, etten valinnut jäädä kokonaiseksi vuodeksi. Japani ei ole täydellinen maa, mutta rakastuin siihen silti. On niin paljon mitä sieltä kaipaan, ystäviäni, ihania temppeleitä, ruokaa... Ja olen ikuisesti surullinen etten päässyt näkymään kirsikankukkia, jotka tänä vuonna kukkivat jopa etuajassa.
Haluasinko asua Japanissa joskus uudestaan jos saisin mahdollisuuden: Kyllä.
Onko se todennäköistä: Ei.
Muutuinko jotenkin ihmisenä tämän vuoksi: En.
Mutta mahtavaa oli silti.

Viimeinen viikko

Viimeinen viikkoni Japanissa meni nopeasti, enkä viettänyt kauheasti aikaa huoneessani. Viimeisenä kokonaisena viikonloppunani kävin kavereideni kanssa syömässä, minkä lisäksi menin ensimmäistä kertaa Harajukuun.

Maanantaina pääsin suureksi ilokseni käymään Ghibli museossa.

Totoro ikkunassa

Museosta ei valitettavasti saanut ottaa kuvia sisältä.

Myöhemmin illalla menin syömään shabu shabua, Japanilaista hot-potia, ensimmäistä kertaa.

Tiistaina pääsin kaverin kanssa käymään Final Fantasy teemaisessa kahvilassa Akihabarassa.

Jokaisesta tilauksesta sai lasinalusen. Ylemmät minun, alemmat kaverin.

Keskiviikkona kävin pyhäkössä viimeistä kertaa ja vietin loppupäivän LalaPortin ostoskeskuksessa kavereideni kanssa.
Torstain ja perjantain uhrasin suurimmilta osin pakkaamiselle, mutta kävin silti vielä ulkona syömässä ja perjantaina menin ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa karaokeen.
Lauantai aamuna suuntasin lentokentälle ja vielä samana päivänä olin taas kotona Suomessa.

3 viikkoa

Se tunne kun mielessä on paljon kaikkea mitä haluaisit tehdä ja nähdä. Ja vain kolme viikkoa aikaa. Niinpä niin. Enää kolme viikkoa ennen kuin palaan Suomeen enkä voi kuin ihmetellä mihin kaikki aika on mennyt. Koko tämän ajan olen ajatellut että haluan tehdä asian X mutta en tänään, myöhemmin sitten. Ja nyt kyseisiä asioita on kertynyt melko paljon enkä tiedä mitä tehdä.

Ongelma kun on siinä, että Japanissa lukukausi loppuu vasta Helmikuun alussa kun taas Suomessa lukukausi on jo alkanut ja minulla on kahden koulun tehtävät työn alla samaan aikaan. Kaiken lisäksi olen valmistumassa vuoden päästä joten myös opinnäytetyön valmisteleminen on tekemisen alla. Minulla ei siis tunnu olevan aikaa millekään muulle kuin opiskelulle, eikä todellakaan niille asioille ja joita haluaisin tehdä Japanissa, joita en voi tehdä Suomessa. Puoli vuotta kun on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, lyhyempi kuin voisi kuvitella.
On kuitenkin asioita joita tekemättä en voi lähteä, joten todennäköisesti joudun uhraamaan aikaa joka pitäisi omistaa koulutöille niiden tekemiselle.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa hyvin ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta. Toisaalta minulla on koti-ikävä, etenkin kissojani kaipaan hullun lailla, mutta toisaalta taas en haluaisi lähteä. Mielessäni pyörivät kaikki asiat jotka jäävät näkemättä ja kokematta, kuten esimerkiksi japanilaisille tärkeä hanami, kirsikankukkien katselu, josta olen haaveillut pitkään. Mutta ehkä kotiinpaluu on lopulta hyvä juttu.

Joulu ja uusivuosi

Tästä aiheesta ei ole ihan hirveästi kerrottavaa. Tiesin alusta asti, että jouluna tulisi olemaan kova koti-ikävä ja sitä se olikin. Tilannetta lieveitti kuitenkin kaksi asiaa: Yksi luokkakavereistani Japanintunneilta kutsui joukon kotiinsa jouluaterialle jouluaattona. Se ei ollut mitä kotona olisi saanut, vaikka kinkkua yllättävä kyllä olikin mutta se oli herkullista ja tunnelma oli mukava ja se teki päivästä todella mukavan. Toinen syy oli se, että täällä ei tuntunut yhtään joululta. Joulu ei ole Japanissa tärkeä juhla ja pääosin sitä viettävät seurustelevat parit. Minulle taas joulussa on kyse perheestä, joten jouluaatto tuntui vain ihan tavalliselta sunnuntailta.

Joulupäivänä juhlimme joulua isomman porukan kanssa asuntolassa. Tähän sisältyi niin naposteltavia, bingoa (tulin toiseksi) ja Japanilaiseen tapaan paistettua kanaa. Eikä mitä tahansa paistettua kanaa, vaan Kentucky fried chickenin paistettua kanaa.

Uusi vuosi on Japanin tärkein pyhä ja ihmiset menevät yleensä uutena vuotena rukoilemaan temppeleihin ja pyhäköihin. Itse olen kuitenkin ihminen joka viettää lomansa mieluiten rentoutumalla kotona kuin juoksemalla paikasta paikkaan, joten en ole ainakaan vielä toistaiseksi käynyt, niin paljon kuin japanilaisia temppeleitä ja pyhäköitä rakastankin.