Se tunne kun mielessä on paljon kaikkea mitä haluaisit tehdä ja nähdä. Ja vain kolme viikkoa aikaa. Niinpä niin. Enää kolme viikkoa ennen kuin palaan Suomeen enkä voi kuin ihmetellä mihin kaikki aika on mennyt. Koko tämän ajan olen ajatellut että haluan tehdä asian X mutta en tänään, myöhemmin sitten. Ja nyt kyseisiä asioita on kertynyt melko paljon enkä tiedä mitä tehdä.
Ongelma kun on siinä, että Japanissa lukukausi loppuu vasta Helmikuun alussa kun taas Suomessa lukukausi on jo alkanut ja minulla on kahden koulun tehtävät työn alla samaan aikaan. Kaiken lisäksi olen valmistumassa vuoden päästä joten myös opinnäytetyön valmisteleminen on tekemisen alla. Minulla ei siis tunnu olevan aikaa millekään muulle kuin opiskelulle, eikä todellakaan niille asioille ja joita haluaisin tehdä Japanissa, joita en voi tehdä Suomessa. Puoli vuotta kun on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, lyhyempi kuin voisi kuvitella.
On kuitenkin asioita joita tekemättä en voi lähteä, joten todennäköisesti joudun uhraamaan aikaa joka pitäisi omistaa koulutöille niiden tekemiselle.
Minulla on ollut jo jonkin aikaa hyvin ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta. Toisaalta minulla on koti-ikävä, etenkin kissojani kaipaan hullun lailla, mutta toisaalta taas en haluaisi lähteä. Mielessäni pyörivät kaikki asiat jotka jäävät näkemättä ja kokematta, kuten esimerkiksi japanilaisille tärkeä hanami, kirsikankukkien katselu, josta olen haaveillut pitkään. Mutta ehkä kotiinpaluu on lopulta hyvä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti